Isossa kaupungissa

Kyllä oli ottelun alussa melkoinen showmeininki. Kanadan ja USA:n kansallislaulu esitettiin ja meteli oli melkoinen. Jos ei tuolla menolla kansallistunne kasva, niin ei millään. Penkkien välit olivat aika pienet ja niinpä erätauon jälkeen siirryin vähän ylemmäs ylätasanteelle toista erää seuraamaan. Olin vaan niin väsyksissä, että keikuin penkillä silmät ristissä. Erän loputtua osa meistä lähti nukkumaan - minäkin.

Hotelli oli ihan mukava kolme yötä olla. Oli keskustassa, josta pitäen kävimme kävelylenkkejä tekemässä. Kaupoissa ja välillä ravintoloissa syömässä.

Kävelylenkeillä ryhmäydyimme eri porukoissa kulkemalla. Toimi!

Q Centerissä avajaisissa esiintyi maailman luokan laulaja Floyd Amstrong. Hyvä oli. Iso oli koulutuskeskus. Meitä oli St. Charlesissa 1. VDG:tä 659 (90 ei päässyt paikalle).

Minä tuolla metsissä en helepolla eksy, mutta tuossa talossa viikon aikana varmaan kymmenen kertaa! Onneksi laittoivat kerrosvahdit, jotka osasivat orvon näköisiä auttaa.

Päivät olivat työntäyteisiä. Tiivistä ryhmätyömallista valmentautumista. Kerran yllättäen tunnille tuli totinen talon työntekijä kertomaan mahdollisesta tornadosta alueella, mutta ei se tänne tule. Myöhemmin, jonkin ajan kuluttua - tunti pari – syömässä ollessamme puhelimet alkoi vilkkua punaisena samaa varoitusta. Piti mennä pois ikkunoiden luota sisemmälle talon käytäville suojaan mahdolliselta tornadolta. Niin siinä ruuat jäivät sinne pöytiin, kun ihmiset ponkasivat suojaan. Niin mekin. Jäi harmittamaan valinta suojaan menosta – toisessa päässä olisi ollut ravintola…

Lähimmillään kymmenen kilometrin päässä kävi yksi noin kymmenestä tornadosta. Minuutin kahden päässä. Reilu puoli tuntia oltiin suojassa.

Kuviakin otettiin. Ryhmästä ja kaksin Oliveiran kanssa. Klubiasu päällä.

Paluumatkani oli saatu varattua Chicagosta Frankfurtiin ja sieltä suoraan Kuusamoon. Tosi näppärästi. Eihän se niin mennyt. Ensinnäkin lähtö viipyi varmaan tunnin O'Haran kentällä ja niinhän minä en kerennyt Kuusamon koneeseen. Lentoemot neuvoivat koneessa kentälle saavuttua ottamaan yhteyttä agenttiin? Mikä agentti!? Koneesta poistuttua tuloportin vieressä oli Lufthansan palvelu, johon hoksin mennä. Siellä oltiinkin tietoisia minusta ja annettiin käsinkirjoitettu lippu ja opastus mennä lähtöportille. Lähtöportti olikin tyhjä. Lipun mukaista konetta ei edes ollut! Taas palvelutiskille, jonka edessä oli nainen ennakkoon katsastamassa tulijoita. Minä kielitaidottomana lippujani esittelin. Tietenkin hän ilmaisi minun myöhästyneen Kuusamon koneesta – voi voi. Kolmannella kerralla sitten pääsin palvelutiskille ja siellä sain heti oikeat liput Helsinkiin ja sieltä Kuusamoon.

Korvat meni noilla lennoilla niin lukkoon, etten heti kuullut oikein mitään. Oikein huonokuuloinen olin. Melkein kaksi viikkoa kesti ennen kuin palasi normaaliksi.

Hieno reissu! Kannatan!

Jouko Niikkonen
L-piirin 1. varapiirikuvernööri, kausi 2023-2024