LC Kuusamon ritarit ryöstöretkellä Pellossa
Tolkienin Taru sormusten herrasta- saagassa kaiken keskiössä on valtasormus, jonka kantaja voi hallita maailmaa. Samaa mystiikkaa mutta vain hieman pienemmässä mittakaavassa löytyy myös Lions-toiminnasta. Arne Ritari, Suomen Lions-toiminnan kummi, lahjoitti Arne Ritarin -kilven kiertämään klubeissa tuomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisöllisyyttä. Tätä kilpeä tavoitellaan samalla sankaruudella kuin Keski-Maassa taisteltiin Sauronin voimia vastaan. Kilpi kiertää eri klubeilla ja sen voi “ryöstää” vierailemalla kilpeä hallinnoivan klubin kokouksessa. Edellisen kerran kilpi oli ollut LC Kuusamon hallussa vuonna 2001, joten nyt oli aika palauttaa tämä arvoesine oikeille omistajilleen.
Seitsemän rohkeaa LC Kuusamon ritaria lähtivät pitkälle ja vaativalle matkalle kohti Pelloa perjantaina 9.1.2015. Kilpi oli tällä kertaa Pellon klubin hallussa. Matkaan voi lähteä monella tavalla. Kilven ritarit päättivät välttää kaikkia helppoja ja ilmeisiä ratkaisuja. Lähdimme aamunkoitteessa ajamaan kohti Pelloa, mutta ensimmäinen yllättävä mutka tehtiinkin jo Posiolla, kun päätimmekin kääntyä legendaarisesta Esson risteyksestä vasemmalle, ja painella presidenttimme, meidän oman Aragornin Olli Ranuan valtakunnan eli Ranuan kautta länsinaapurimme puolelle. Harhautus oli täydellinen. Tässä vaiheessa kukaan ei voinut tietää meidän olevan tulossa, koska emme itsekään olleet varmoja olinpaikastamme.
Ruotsin kuningaskuntaan saavuttuamme ihastelimme Haaparannan ajatonta katukuvaa, joka on pysynyt samana jo 50-luvulta lähtien. Hyväähän ei kannata muuttaa. Sitten siirryimme nauttimaan Kampradin Ingvarin smuussista ja lihapullista, jotka hän tarjosi meille ritarilliseen hintaan. Kaikkihan tiedämme, että tyhjällä mahalla ei kannata ryöstöretkelle lähteä, kysykääpä vaikka meidän esikuvaltamme Harard Hirmuiselta. Lopuksi hyvästelimme Haaparannan hobitit, oli aika ruveta siirtymään sankaritekojen pariin.
Alkoi viimeinen siirtyminen kohti Pelloa. Meitä nuorempia ritareita kalvoi välillä jo uskonpuute, olihan matka pitkä ja vaativa ja tehtävämme vaikea, ellei mahdoton. Aloimme jo vaipua synkkyyteen ja paatokseen ja kaihosimme takaisin kotiin suomi-iskelmän tahdissa. Mutta siinä vaiheessa vanha ja viisas tietäjämme Sir Timo Allenius, meidän oma Gandalf, napautti taikasauvaansa ja otti nuoret suojelukseensa ja valoi uskoa meihin, ja niin saavuimme kuin saavuimmekin ajoissa perille täynnä intoa ja tarmoa, kaikkea sitä, mitä kilven ryöstämiseen vaaditaan.
Meidät otettiin Pellossa vastaan voittajina. Huutomestarimme, meidän oman Legolas Tauno Korpela johdatti meidät kilven äärelle ja koko Pello kuunteli, kun huutomme “LC Kuusamo Ryöstöretkellä” kaikui nuuskakairassa. Vietimme siellä mainiot hetket paikallisten jäsenten kanssa ja saimme kilven mukaamme, matkaeväineen. Näin oli hyvä lähteä kotimatkalle.
Jotta sankaritarumme olisi täydellinen, vielä yksi pysähdys oli tehtävä. Lähdimme Pellosta kohti Kuusamoa, välietappina Rovaniemi. Siellä meitä odottivat voitonjuhlat, kilven uudet omistajat otettiin vastaan innolla ja riemuiten Lordi-aukion kansanjuhlassa. Sitten oli juhlaillallisen aika. Oma Bilbomme Jouko Niikkonen ihastui paikalliseen erikoisuuteen, punaiseen sienikastikkeeseen, joka vei kielen mennessään viimeistään paluumatkalla.
Näin seurueemme matka jatkui kilven kanssa kohti kotia. Meidän omat Merri ja Pippin eli Jaakko Iso-Möttönen ja Marko Pudas johdattivat meidät vielä viimeiseen voitonlauluun ja “Kilpi karkas Kuusamoon” raikuu varmasti vieläkin kairan kulkijoille, radioaalloista puhumattakaan.
Me ihmiset kadumme niitä asioita, joita jätämme tekemättä. Onneksi tämä reissu ei jäänyt tekemättä.
Tosi on!
Frodo Marko Leinonen